Kun perheeseemme tuli karvakamu

Miten tässä näin kävi? Löysin itseni tuudittamassa karvaista vauvaa. Kävimme koiramessuilla ihan vain katselemassa eri rotuja, ja hups, jo kahden päivän päästä haimme puolitoistakiloisen ja 9-viikkoisen englanninkääpiöterrieripojan Salosta Espooseen.

koira

Prinssi Daniel oli vakuutettu kasvattajalla, mutta nyt vastuu vakuuttamisesta siirtyi meille. Aiemmalla koirallamme ei ole ollut vakuutusta, mutta pienen rämäpään vauhti on sen verran hurjaa, että koin vakuutuksen olevan tarpeen.

Olen saanut kuulla ystäviltämme traagisia kokemuksia karvaisten perheenjäsenten sairastumisista. Koiran vakuuttaminen tuo mielentyyneyttä vakavien sairastumisten varalta. Vaikka pentu on Kennelliiton rekisteröimä ja lääkärin tarkastama, ovat vakavat sairaudet ja tapaturmat yleisiä pitkälle jalostetuilla ja pienikokoisilla koirilla.

Netistä löytyvät vakuutusvertailut ovat kuitenkin aina vain suuntaa-antavia, koska niissä joudutaan käyttämään esimerkkihintoja ja -turvia. Ei toimi minun tarpeeseeni. Mielestäni on parasta valita pari vakuutusyhtiötä ja tehdä itse vakuutuskartoitus ja hintalaskelma oman tarpeen pohjalta.

Seulaani pääsivät If ja eräs toinen eläinvakuuttaja. Molemmilla oli helppo verkkokauppa ja molempien tarjoamaan hoitokuluvakuutukseen sai lisäturvia niin, että paketista sai tosi kattavan.

Mietin ensin, millaista turvaa koiralleni haluan. Halusin ehdottomasti koiralleni eläinlääkärikulujen kattamisen lisäksi henkivakuutuksen kuoleman varalta. Henki- ja vastuuvakuutusten hinnat ovat vuositasolla niin maltilliset, että turhia riskejä näissä asioissa on turha ottaa. Koiravakuutuksen henkiturva kattaa myös koiran katoamisen ja varkauden. Koiran karatessa lopullisesti korvattaisiin koiran rahallinen arvo eli se, mitä olin koirastamme maksanut.

Lisäksi halusin vastuuvakuutuksen siltä varalta, että koirani aiheuttaisi vahinkoa kolmannelle osapuolelle, kuten toiselle koiralle tai naapurille tai naapurin omaisuudelle. Vastuuvakuutuksen omavastuu oli molemmilla vakuutusyhtiöillä 150 euroa.

Molempien yhtiöiden tarjoama hoitokuluvakuutus on voimassa koko koiran eliniän. Hoitokuluvakuutuksen omavastuu osoittautui minulle ratkaisevaksi tekijäksi. Ifin vakuutuksessa oli 35 % omavastuuosuus, ja vakuutus korvaisi eläinlääkärikäynneistämme 65 % – se kuulosti reilulta.

Vaihtoehtoisen yrityksen tarjoama maksimikorvausmäärä oli Ifiä korkeampi, mutta Ifin 2 000 euron vuotuinen korvauskatto oli meille riittävä. Korkeammankin maksimikorvausmäärän olisi saanut, mutta silloin hinta olisi noussut jonkin verran.

Ifin vakuutus pärjäsi vertailussa myös hinnaltaan, ja oli mukava huomata, että meidän perheellemme paras ratkaisu löytyi omalta työnantajaltani. Vertailu kannatti, koska minulle merkittäviä eroja löytyi. Tämä vei elämästäni vain 20 minuuttia, mutta koirallemme se on turvaa koko eliniäksi.

Nyt vauvanhoito kutsuu!

Ulpu Tuominen
Asiakasviestintäpäällikkö

Milloin viimeksi kehuit kollegaa?

Positiivisuus tulkitaan usein höttöiseksi ja kevyeksi tavaksi nähdä maailma, kun taas asiat pääosin kielteisinä näkeviä pidetään monesti älykkään kriittisinä. Terve kriittisyys ja kyseenalaistaminen vievät asioita eteenpäin eikä niitä pidä unohtaa.

f002520-foap-decorated-umbrel-fixad

Kannustaminen ja positiivisten asioiden esiin tuominen on kuitenkin voimavara, joka auttaa jaksamaan, tuo hyvinvointia ja edesauttaa innovatiivisen ympäristön syntymisessä. Kannustava palaute lisää arvostuksen ja luottamuksen kokemusta, joka puolestaan vaikuttaa hyvinvointiin, tuottavuuteen ja rohkeuteen ideoida.

Liian usein palautteesta puhuttaessa palaute nähdään kapeasti vain rakentavana palautteena, vaikka vähintäänkin yhtä tärkeä osa palautekulttuuria on positiivinen palaute. Palaute ei myöskään ole vain esimieheltä tiimiläisilleen päin tapahtuvaa, vaan yhtä tärkeää on palaute kollegoiden kesken ja alaisilta esimiehelle.

Palautteen saaminen on yksi tärkeimmistä tavoista oppia ja reflektoida asioita, joita tekee hyvin ja vastaavasti myös kuulla, jos jossain kohdin olisi hyvä säätää kurssia uuteen asentoon.

Useimpien meistä pitää harjoitella palautteen antamista – helpoin tapa on aloittaa positiivisesta palautteesta. Palautekulttuurin ja -taitojen kehittyessä myös rakentavaa palautetta on helpompi antaa ja vastaanottaa oikealla tavalla – harjoittelu tekee mestarin.

Omien havaintojeni mukaan positiivinen palaute peilautuu myös itselle takaisin – kun on saanut hyvää palautetta, ehkä tiedostamattaan toimii itse samalla tavoin ja muistaa myös itse antaa positiivista palautetta. Miten usein ajattelemmekin kollegan toimineen jossain tilanteessa hienosti, mutta sitä ei vain muista sanoa ääneen.

Saatu palaute säilyy mielessä ja sen turvin jaksaa pitkään. Työuran alkuvaiheessa saadulla kannustavalla palautteella voi olla jopa ratkaiseva vaikutus myöhemmälle uralle. Myöhemminkin saatuna, tehtävän tasosta riippumatta, positiivinen palaute lämmittää mieltä ja innostaa ylittämään itsensä.

Mitä voit menettää antamalla toiselle hyvää palautetta? Et mitään. Sen sijaan lisäät tehoja ja hyvinvointia sekä toisen että omaan tekemiseen. Positiivista palautetta voi huoletta viljellä niin paljon kuin hyvältä tuntuu, sitä tasapainottaa aina meissä tiukasti istuva rehellisyys ja aitous.

Kehu siis kollegaa – annat hänelle uutta draivia ja myös itsellesi energiaa päivään!

Marketta Helokunnas
Henkilöstöjohtaja

Voiko anoppiriskin vakuuttaa?

Voisiko anoppiriskin vakuuttaa? Tätä tuumaili muuan yhteistyökumppanimme, joka teki meille aloitteen anoppivakuutuksen kehittämisestä. Suhtaudumme vakavuudella kaikenlaisiin aloitteisiin, joten päätimme tutkia tämänkin aloitteen elinkelpoisuuden. Tässä tulos!

mummoEPÄVIRALLINEN

30.12.2016

ALOITE: ANOPPIVAKUUTUS

Alla If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n ratkaisu perusteluineen. Ratkaisu on kielteinen, joten emme valitettavasti voi maksaa myöskään aloitepalkkiota.

 KÄSITTEET

Vakuutus: Menettely, jolla tietyn riskin alaiset henkilöt tai yritykset sopivat vahinkojen tasaamiseen erikoistuneen laitoksen kanssa siitä, että laitos riskin toteutuessa korvaa aiheutuneen vahingon.

Anoppi: Puolison äiti

Vahinkotapahtuma: Tapahtuma, jonka toteutuminen ja ajankohta ovat äkillisiä ja ennalta arvaamattomia.

 RATKAISUN PERUSTELU

Olemme käsitelleet aloitteesi anoppivakuutuksen kehittämiseksi, ja toteamme sen olevan erinomaisesta tarkoituksestaan huolimatta vakuuttamisen hengen vastainen.

Jos poissuljetaan Ensitreffit alttarilla -ohjelmaformaattiin osallistuminen siinä tapauksessa, että ”työkaverit ovat ilmoittaneet”, ei anopin hankkimista talouteen voida pitää äkillisenä tapahtumana. Edelleen yleisen elämänkokemuksen sekä internetin keskustelupalstojen (vauva.fi, suomi24.fi jne.) perusteella on ilmeistä, että anoppi aiheuttaa lähes varmasti omistajalleen henkistä vahinkoa, minkä vuoksi vahinko ei myöskään ole ennalta arvaamaton.

 VAHINGONTORJUNTA

Paras keino suojautua anopin aiheuttamilta vahingoilta on luonnollisesti välttää anopin hankkimista, mikäli suinkin mahdollista. Homo sapiens -lajin luonnollisen jatkumisen kannalta on usein tarpeellista hankkia omistukseensa anopin lapsi, eli käsitteet-kohdassa mainittu puoliso, mikä puolestaan useissa tapauksissa tulee pakettina anopin kanssa.

Mikäli sopiva puoliso on tarjolla vain pakettiratkaisuna anopin kanssa, tulee anopin ominaisuuksiin perehtyä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja mikäli anoppi osoittautuu sopimattomaksi, on syytä pyrkiä välttämään tilanteita, joissa anoppiriski on korkeimmillaan.

Anopin käsittelyssä ja kuljetuksessa tulee noudattaa appiukon ohjeita.

Epävirallisin terveisin,

IF VAHINKOVAKUUTUSYHTIÖ OY
New Business -yksikkö
Niko Satto

 

 

 

Koti kuntoon uuden vuoden kunniaksi

Rakennutimme talon alle kolme vuotta sitten. Asun ensimmäistä kertaa omakotitalossa, joten olen joutunut opettelemaan siihen, että vastaamme nyt itse kaikista talon huolloista ja remonteista – ei taloyhtiö eikä naapurit, vain me Manniset.

Helpottaaksemme kodin kunnossapitoa otimme käyttöön omakotiasujalle tarkoitetun Ifin Kunnon koti -palvelun. Maksuton talotarkastus auttoi meitä selvittämään talomme huoltotoimenpiteet ja saimme vinkkejä jatkoa varten. Yllättävän paljon huollettavaa löytyi uudehkosta, vain 2,5 vuotta vanhasta omakotitalosta, vaikka olemme paljon perushuoltoa tunnollisesti tehneetkin. Ei sitä kaikkea ensikertalainen itse huomaa.img_9552

Ajanvarauksen sopiminen Anticimexin tarkastajan kanssa onnistui helposti netissä. Olimme itse paikan päällä, mikä oli hyvä, sillä saimme tarkastuksen lomassa neuvoja ja konkreettisia vinkkejä talon kunnossapitoon.

Tarkastaja kiipesi alkajaisiksi katolle, jonka jälkeen katsottiin ulkoseinät ja ikkunat. Ikkunoissa havaittiin huollettavaa tiivisteiden osalta, jotka olivat alkaneet repsottaa kulmista. Laitoimmekin tarkastuksen jälkeen sähköpostia ikkunatoimittajalle ja ikkunat huolletaan vielä joulukuun aikana.

Kierros jatkui pihalle salaojien ja talon alapohjan tarkastukseen. Kaikki kunnossa! Tarkastaja otti kantaa myös pihan kaltevuuteen, jotta sadevedet ohjautuvat oikein talosta poispäin. Ensimmäisen syksyn rankkasateet muokkasivat pihan pintaa jonkin verran, eikä piha ole ihan tasainen. Myös kaadot ovat vähän niin ja näin. Odotellaan nyt kuitenkin pari vuotta, että maa asettuu oikeaan muotoonsa.

Sisätiloissa käytiin läpi jokainen huone. Viemärit ja kaikki kodin vuotovahingoille riskialttiit paikat katsottiin kunnolla läpi. Tulipa palovaroittimetkin testattua, vaikka ne ovatkin perusteellisesti huollettu. Myös sisätilojen ilmanpaine mitattiin. Oli hieman ylipainetta, mutta suodattimien vaihdolla sekin saadaan luultavasti kuntoon.img_9560

Raportti kodin kunnosta syntyi sähköisenä samalla, kun viimeiset kohdat käytiin kahvipöydässä läpi. Aikaa tarkastukseen meni parin tunnin verran, mutta se kannatti tehdä. Seuraavaksi laitetaan loputkin raportin asiat kuntoon.

Tarkastajan neuvot auttavat parhaimmillaan säästämään talon kunnossapidossa pitkän pennin, kun huoltotoimenpiteet tulee tehtyä ajallaan. Palvelu auttaa meitä pysymään ajan tasalla kotimme kunnosta sekä huolehtimaan siitä paremmin. Ammattilainen näkee asiat, joita ei arjessa ehdi tai huomaa katsoa.

Monika Manninen
tuotantopäällikkö

Heijastimia tarvitaan moneen makuun

Laskin tässä eräänä iltana eteiseni kaapista löytyvät heijastimet. Niitä oli yhteensä seitsemän. Oli kuviollista ja perinteistä, pehmeää ja kovaa, käytössä kulunutta ja ihan koskematonta heijastinta. Niitä kaikkia yhdisti yksi asia, nimittäin se, että yksikään niistä ei ole käytössä. Tai no, yksi rikkinäinen heijastin lojuu laukun pohjalla matkalla korjattavaksi.

pimeatie

Ifin teettämän kyselytutkimuksen mukaan 18–34-vuotiaista suomalaisista ainoastaan joka kolmas käyttää heijastinta säännöllisesti pimeään vuodenaikaan. Toisin sanoen kaksi kolmesta nuoresta aikuisesta on musta jalankulkija, jota heijastin ei paljasta marraskuisessa pimeydessä.

Mistä moinen? Vastaus löytynee eteisistä. Muistan heijastimen yleensä silloin, kun ylitän tietä pimeällä ja pohdin, huomaavatko autoilijat minut. Pingon varmuuden vuoksi vauhdilla tien yli, jos auto ei näytä hidastavan riittävästi, ja soimaan itseäni siitä, miten idioottimaista on kulkea pimeällä ilman heijastinta. Kotoa lähtiessä heijastinta ei ole muka aikaa etsiä kaapista, vaikka asia joskus harvoin muistuisikin mieleen.

Tilanne ei ole kuitenkaan niin synkkä kuin miltä se saattaa äkkinäisesti vaikuttaa. Olen nimittäin ratkaissut ongelman. Tänä vuonna olen päättänyt suosiolla unohtaa perinteiset heijastimet, joista tunnen huonoa omatuntoa. Sen sijaan panostan heijastavaan laukkuun, johon mahtuvat kaikki arjessa tarpeelliset tavarat. En koskaan unohda laukkua, joten en voi jatkossa unohtaa heijastintakaan. Pettämätön taktiikka!

Yksi musta jalankulkija on siis vaihtumassa näkyväksi. Sitten kun saisimme vielä muutkin unohtelijat käyttämään vaatteita ja asusteita, joissa on heijastin mukana. Tässä vinkki vaatevalmistajille – kiinteitä heijastimia tarvitaan lisää, myös muualle kuin lastenvaatteisiin.

Tutustu Ifin ja Weekdayn heijastavien asusteiden mallistoon

Mari Huotari
viestintäpäällikkö

PS. Kirjoituksen julkaisemisen jälkeen kuulin, että seitsemän käyttämätöntä heijastinta kaapissa ei ole vielä mitään. Ystävälläni on kuulemma kaapissaan 48 heijastinta. Pitäisikö tästä jo huolestua?

Suutarin lapsi sai vihdoin kengät

Tuijotan edessäni repsottavaa turvatyynyä ja haistan savun. Missä olen ja mitä on tapahtunut? Kelataan hetki taaksepäin.

Kello herättää 6.15. Väsyttää. Kahvikupillisen, Kallion kattojen takaa kajastavan aamuauringon ja innostavien duuniprojektien voimin suuntaan nokkani kohti toista pääkonttoriamme ja Suomen Turkua.

Viime viikot ovat kuluneet tärkeiden projektien parissa. Nasta haaste -kampanja haastaa jokaisen suomalaisen vaihtamaan talvirenkaat ajoissa. Autoilijan apu -palvelupilotti vie jo ennestään erinomaisen korvauspalvelumme uudelle tasolle. Sen avulla tarjoamme autoileville asiakkaillemme entistä nopeamman ja kokonaisvaltaisemman avun – oli kyse sitten outoa ääntä pitävästä moottorista, tuulilasiin lentäneestä kivestä tai mistä vaan autoiluun liittyvästä huolesta.

tytin kolari.PNG

Ajaessani kohti Turun motaria soitan mediatoimistollemme kuitatakseni Nasta haaste -mainonnan käyntiin ja varmistan, että Autoilijan apu -palvelumme on julki. Kaikki kunnossa, hienoa!

Markkinointipäällikkönä olen mukana monessa. Päivät täyttyvät palavereista ja olen oppinut hyödyntämään paikasta toiseen siirtymiset, niin myös tällä matkalla. Puhelinpalaverin päätyttyä Salon liepeillä huomaan, että auton lämpömittari painuu reilusti miinuksen puolelle. Samalla tajuan olevani liikkeellä kesärenkailla.

Pelaan varman päälle; hiljennän vauhdin satasesta kahdeksaankymppiin, pidän renkaat suorassa, pysyttelen samalla kaistalla ja puristan rattia tiukemmin. Sadattelen tyhmyyttäni – joka vuosi sama juttu. Jankutan renkaiden vaihdosta koko syksyn ja varaan itse renkaidenvaihdon vasta silloin, kun ne pitäisi olla lainkin mukaan jo vaihdettu. Teen rattia puristaessa lupauksen, että tänä vuonna vaihdan ne  ajoissa. Onneksi nyt on vasta lokakuu.

Samassa huomaan edessä ajavan valkoisen auton käyttäytyvän kummallisesti. Painan varovasti jarrua lisätäkseni turvaväliä, mutta huomaan sen olevan turhaa. Autoni kiitää jäisellä tiellä ilman minkäänlaista kontrollia. Edellä ajava auto heittelehtii koko ajan lisää. Yhtäkkiä penger pöllyää, auto paiskautuu moottoritien keskikaiteeseen, ja ennen kuin ehdin edes nielaista, on auto sinkoutunut kaiteen kautta suoraan eteeni.

Leukaperääni kivistää, huulesta vuotaa verta. Haistan savun ja molemmat etupenkin turvatyynyt repsottavat edessäni. Mitä tapahtui? Missä olen?  Kapuan ulos pelkääjän paikan kautta, keskellä moottoritietä. Ohi liukastelee kymmeniä kesärenkailla varustettuja autoja. Luojan kiitos, toisen auton kuski viittoo minulle ratin takaa – olemme molemmat kunnossa. Paikalle pysähtyneet ihmiset auttavat hänet ulos autosta.

Poliisi katsoo lunastuskunnossa olevia autojamme ja toteaa meidän olleen erityisen onnekkaita – olin kuitenkin juuri ajanut noin kahdeksaakymppiä edessä ajavan auton kyljestä sisään. Onneksi selvisimme. Meille kummallekin tämä oli ensimmäinen kolari, mutta paikalle saapuvalle virkavallalle arkipäivää näinä lokakuisina aamuina. Samalla suolaamattomalla tietaipaleella on hieman aiemmin aamulla sattunut jo vastaavanlainen onnettomuus.

Lääkäri kuittaa minun olevan niskojen venähtämistä ja pieniä ruhjeita lukuun ottamatta kunnossa ja lähden junalla kohti Helsinkiä. Tunnen oloni sen verran hyväksi, että päätän poiketa työpaikallani. Kollegani tulevat minua vastaan ja näkiessään kaiken olevan hyvin, kysyvät he leikkisästi arvosanaa tänään lanseeraamallemme Autoilijan apu -palvelulle -minähän olin todennäköisesti  sen ensimmäinen asiakas. Vaikkakaan en ollut, sillä unohdin soittaa siihen. Sen sijaan järjestin kotimatkani itse, hitaimmalla mahdollisella kulkumuodolla ja yksin tapahtunutta murehtien.

Jos ja kun minulla joskus taas on auto, en enää koskaan lähde liukastelemaan kesärenkailla lämpötilan lähennellessä nollaa. Tulen varmasti kyllästymiseen saakka  paasaamaan tarinaani kaikille, jotka viivyttelevät renkaidenvaihdossa, sillä yksikin kesärenkailla mustalla jäällä sutiva on liikaa. Olkaa varovaisia liikenteessä, pitäkää turvaväli ja vaihtakaa renkaat ajoissa. Ja ennen kaikkea muistakaa, että elämä on tässä ja nyt.

Turvallista talvea toivottaen,
Tytti

Tytti Haaga
Markkinointipäällikkö

 

Tee-se-itse-naisen häpeän hetket

Valistimme kuluttajia äskettäin, että kodin remonttitöitä ei kannata tehdä itse, jos ei ole varma omista taidoistaan. Tämä siksi, että kokemuksemme mukaan tekevälle sattuu silloin, jos tahtoa remonttihommiin löytyy enemmän kuin taitoja.

Jos esimerkiksi itse asennetun astianpesukoneen liitokset prakaavat, keittiön lattia voi pahimmillaan mennä uusiksi, jolloin edessä on tuhansien eurojen remontti. Jota kotivakuutus ei muuten korvaa, jos vahingon syyksi paljastuu väärin tehty tee-se-itse-asennus. Lisäväriä arkiaamuihin tuo keittiö, jota ei voi hetkeen käyttää, ja yöunille saattelevat 24/7 hurisevat kuivurit. Sopii vain toivoa, että vesi ei ole ehtinyt alakerran naapuriin, jolloin vastassa voi olla myös himppasen verran kiristyneet naapuruussuhteet.

Jottei mene paasaamisen puolelle, pitänee kertoa, että ei meilläkään aina ihan putkeen mene. Itselläni ei pysy vasara kädessä, joten kodin kunnostustyöt pitäisi suosiolla jättää ammattilaisille. Mutta aina niin ei ole tullut tehtyä.

työkalut.jpg

Opiskeluaikoina komean punainen ruokapöytäni joutui puukotuksen kohteeksi, kun silloinen poikaystäväni päätti asentaa keittiön lamput itse. Emme tulleet kääntäneeksi sähköjä pois päältä, joten johdoista tuleva tärsky lennätti kädessä olleen puukon keittiön pöytään ja jäi siihen pystyyn. Asentaja selvisi pienehköllä sähköiskulla, pöytään sen sijaan jäi ikuinen merkki puukon terästä. Hävetti, että emme osanneet tehdä tätäkään itse.

Vuosia puukkoepisodin jälkeen päätin maalata kodin seinät. Perfektionismiin taipuvaisena mutta taidoiltani vajavaisena huomasin seinässä puutteita ensimmäisen maalikerroksen jälkeen. Ei se mitään, minulle kerrottiin, seinä kuuluukin maalata useamman kerran. Väristä tuli suhteellisen tasainen neljän maalauskierroksen jälkeen. Jos aurinko ei paista, ei katso liian läheltä tai kiinnitä huomiota yksityiskohtiin. Hävetti, ja syytin lopputuloksesta liian valkoista maalia.

Kodin kunnossapidossa voi tulla vastaan yllätyksiä myös ihan arkisissa tilanteissa. Opiskeluaikojen kimppakämpässä vuokraemäntä kohotti kulmiaan nähdessään keittiössä vauhkona vaahtoavan astianpesukoneen. Käynnissä olevasta koneesta tulvi vaahtoa keittiön lattialle pahemmin kuin vesikauhuisen rakin suusta konsanaan. Ystäväni oli hätäpäissään tuikannut astianpesukoneeseen reilun annoksen Fairya, kun vuokraemäntä oli tulossa kylään ja konetiskiaine oli lopussa.

Mutta ei hätiä mitiä! Ikä tuo oppia, ja nyt ystäväni tietää, miten astioita ei kannata pestä äärimmäisessä hädässäkään. Minä olen oppinut maalaamaan siedettävämmin, mutta sähkötöistä ja muista virittelyistä pysyttelen etäällä. En enää yhtään häpeile sitä, että minulla on peukalo keskellä kämmentä. Tehkööt kunnostustyöt ne, jotka osaavat. Minä opettelen remonttihommat vaikka sitten eläkkeellä. Jos huvittaa.

Mari Huotari
Viestintäpäällikkö