Ain laulain työtäs tee

Vanhan laulun mukaan työnteko maistuu mukavalta, kun sitä tekee iloisesti laulellen. Olin kuuntelemassa luovan tietotyön asiantuntija Esko Kilpeä. Kertoessaan luovuuden osuudesta tulevaisuudessa hän toi esille mielenkiintoisia asioita työelämän kehityksestä.

Style: "kurva1"Aihe kiinnostaa minua useammastakin näkökulmasta. Miten yrityksissä tehdään työtä tulevaisuudessa, minkälaisia asioita työn tekemisen vakuuttamisessa tulee ottaa huomioon ja myös siitä, miten itse tulevaisuudessa työskentelen.

Kilpi esitti useita mielenkiintoisia pohdintoja:

  1. Kaikki, mikä voidaan kuvata toistona, on kirjoitettavissa matemaattisen algoritmin muotoon ja sen jälkeen se voidaan automatisoida ja koneellistaa. Pelottava ajatusmalli; mihin hetken päästä tarvitaan eläviä työntekijöitä? Toisaalta asiakaskohtaamisia ei voi koskaan koneellistaa kokonaan. Juuri asiakastyössä luodaan yrityksen tuotteiden ja palvelujen sisältämä arvo asiakkaalle.
  2. Jos et tunnista töissäsi, että asiat muuttuvat ja työnantajasi panostaa kehittämiseen, hae äkkiä uutta ympäristöä. Menestymisen takana on oppiminen, toiminnan kehittäminen ja sen muuttaminen tarpeiden mukaan. Samalla yksittäisen työntekijän arvo työmarkkinoilla säilyy. Oman osaamisen ja markkina-arvon kehittäminen on kuitenkin jokaisen omalla vastuulla. Toisaalta yrityksen on osoitettava työntekijöilleen, että heidän osaamisensa kasvaa.
  3. Terveellisyys on edelleen pinnalla. Jokainen on kiinnostunut omasta terveydestään viimeistään silloin, kun jotakin sattuu. Päivittäisten askelten määrän tulisi olla vähintään 10 000, ja istumista pidetään yhä haitallisempana. Voiko sellainen työpaikka olla tulevaisuudessa haluttavampi, jossa itse voit vaikuttaa työasentoihin, istumisen tai otettavien askelten määrään.

    Teollisuudessa asioita mietitään myös loppukäyttäjän näkökulmasta. Autovalmistajat miettivät, miten autossa istumisesta voitaisiin saada vähemmän epäterveellistä. Minkälaiset penkit olisivat vähemmän ”rasittavia”. Tämä kuulostaa lupaavalta kehitykseltä! Meistä ei sittenkään tarvitse kehittyä rangaltamme S:n mallisia ikuisia istujia, joiden sormet ovat liimautuneet tietokoneen näppäimistöön.Voisiko vakuutuksen sisältöön tai hintaan vaikuttaa se, miten ja missä asennossa eli miten terveellisesti teemme töitä?

  4. Työn merkitys on muuttunut huimasti niiden parin sadan vuoden aikana, jolloin ansiotyötä on tehty. Aiemmin oli tyypillistä, että työ tehtiin kodin ulkopuolella tietyssä paikassa, tiettyinä kellonaikoina ja tiettyjä sääntöjä noudattaen. Nykyisin työn merkitys muodostuu siitä, että työntekijä voi tehdä itselleen merkityksellisiä asioita, itselleen merkityksellisten ihmisten kanssa ja itselleen merkityksellisellä tavalla. Ei siis ole mikään ihme, että esimerkiksi pelien kehittäminen on noussut innostavaksi, kasvavaksi ja tulokselliseksi toimialaksi.

Kehittyminen ja muuttuminen on itsestäänselvyys. Tekemisen sisältö on jo arvo sinänsä. Ja vielä kun tähän lisää terveellisyyden korostumisen, alkaa tuntua siltä, ettei töistä halua koskaan luopuakaan. Ehkä viritämmekin tulevaisuudessa lauluksi: ”Ain luoden työtäs tee…”

Tiina Pajamo
Tuotejohtaja
Yritysten henkilövakuutukset

Tule nähdyksi

Siivosin joulun välipäivinä eteisen laatikot ja löysin 48 heijastinta. Takistani en löytänyt yhtään.

Mustaan vakuutusmiehen villakangastakkiin ei heijastinta tule laitettua, sillä parin postimerkin kokoinen heijastin takin oikeassa liepeessä ei juuri lohduta, jos hämärällä ylittää suojatietä ja auto tulee vasemmalta. Heijastimia pitäisi olla kuin Tuttiritarilla tutteja, jos haluaisi tulla nähdyksi. Ja sitten joku niistä tarttuu kiinni, repeää irti ja takkiin tulee palkeenkieli.

tule_nahdyksi2Puolustaudun. Oma työmatkani on niin pitkä ja niin kehnojen julkisten yhteyksien takana, että joudun kulkemaan autolla. Kotiovelta auton ovelle on alta kymmenen metriä ja työpaikalla on parkkihalli. En siis käytännössä koskaan käyskentele pimeässä ne vaatteet päälläni, joita käytän töissä.

Ulkoilutoppatakissani sen sijaan on oletusompeleena heijastinnauhaa. Ulkoillessani käytän joko sitä, heijastinliiviä tai toisinaan molempia. Haluan nimittäin tulla nähdyksi. En pidä heijastinta pitämisen vuoksi vaan siksi, että pimeillä kyläteillä suhaileva näkörajoitteisinkin autoilija näkisi minut.

Liikenneturvan tekemän ja Ylen 26.9.2012 uutisoiman selvityksen mukaan heijastinta käyttää kymmenestä jo lähes kuusi. Minusta jutussa on selvä kirjoitusvirhe. Heijastintahan käyttää kymmenestä vasta alle kuusi. Ottaen huomioon, kuinka vanha keksintö heijastin on.

Samassa uutisessa todetaan, että jopa joka viides heijastin on ala-arvoinen, mikä saattaa koitua jalankulkijan kohtaloksi. ”Parempi huono heijastin kuin ei heijastinta ollenkaan” on siis virheellinen väittämä. Hyvä heijastin on CE-hyväksytty, muttei sekään yksinään riitä, jos se on väärässä paikassa. Oikeasti hyvä heijastin on sellainen, jonka avulla tulee varmasti nähdyksi.

Työmatkatapaturmia sattuu vuosittain noin 20 000. Eniten tapaturmia sattuu kävelijöille, sen jälkeen pyöräilijöille. Kävelijöiden onnettomuuksista parisen sataa ja pyöräilyonnettomuuksista jopa kahdeksansataa johtuu yhteentörmäyksestä ajoneuvon kanssa.

Siitä huolimatta jokaisena pimeänä aamuna näkee useita työmatkaansa taittavia ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista heijastinta. Varsinkin noille maaseudun säkkipimeille kyläteille tekisi mieli ottaa mukaan laatikollinen heijastimia ja pysähtyä ojentelemaan niitä kaikille lähes välittömässä kuolemanvaarassa oleville.

Hei johtaja, tiedätkö, mitä yksi poissaolopäivä maksaa? Vastaus on noin kolmesataa euroa. Voisiko sinun yrityksessäsi motivoida ihmisiä heijastimen käyttöön, jotta näitä satalappusia säästyisi? Jo yhden tapaturmapäivän hinnalla tekee monta heijastimen käyttäjää iloiseksi!

Niko Satto
Vahingontorjuntapäällikkö